Keskellä historiaa Jordaniassa – Amman, Jerash ja Kuollut meri

Toukokuun puolivälissä sain mahdollisuuden osallistua Jordanian kiertomatkalle. Viikon aikana ehdittiin tutustua maan pääkohteisiin ja rentoutua hieman Punaisen meren rannalla.

Jordanian sijainti on toki poliittisesti varsin mielenkiintoinen, joskin myös historiallisesti. Sen alueella on paljon historiallisia paikkoja, joilla on suuri merkitys meille länsimaisillekin ihmisille.

Amman

Viikko oli erittäin mielenkiintoinen sukellus historiaan. Nykypäivän ongelmat naapurimaissa eivät näkyneet ainakaan tämän viikon aikana mitenkään meille turisteille.

Saavuimme pääkaupunki Ammaniin myöhään yöllä, ja seuraavana päivänä tutustuimme sekä Ammanin nähtävyyksiin että myös Jerashin roomalaisraunioihin sekä ajoimme Kuolleelle merelle. Se oli aika tiivisohjelmainen päivä.

Jordan museum

Ensin vierailimme museossa.
Uusi Jordanian museo (The Jordan Museum) oli kivasti järjestelty pikku museo, josta sai hyvän läpileikkauksen Jordanian historiaan.

IMG_8743 IMG_8805

Ammanin citadel oli mielenkiintoinen roomalaisine temppeliraunioineen sekä ottomaanien aikaisine palatsin raunioineen. Kukkulalta oli huimat näkymät ympäri kaupungin. Ihmettelimme kovin isoa Jordanian lippua, joka liehui kaupungin yllä vastakkaisella kukkulalla, mutta näitä isoja lippuja sitten olikin useissa paikoissa pitkin Jordaniaa. Muutoin Amman jäi aika vieraaksi. Beigen värinen kaupunki, johon emme ehtineet oikein tutustuakaan.

Amman Citadel

Ajoimme sitten Jerashiin, jossa saimme ihastella roomalaiskaupungin raunioita. Aluetta on vähitellen kaivettu esiin ja näkyvillä olikin vaikuttavia monumentteja roomalaisten kaupungista. Historia oli todella läsnä. Hauskaa oli myös välillä tuntea kuin olisi astellut Forum Romanumilla Roomassa. Vaikka itse asiassa tämä rauniokaupunki oli tavallaan vaikuttavampi, ehkä koska se oli vain raunioita, hylätty kaupunki.

IMG_8855 20150518_161052 IMG_8867

Jerashista suuntasimme kohti etelää. Ensin vuorten yli ja sitten suuntasimme yhä alemmas ja alemmas, elikkä noin 400 metriä merenpinnan alapuolelle, Kuolleen meren rannalle.

Dead Sea sunset

Ehdimme perille ennen auringonlaskua kuten oli tarkoituskin. Auringonlasku kuolleeseen mereen oli upea Kempinski Ishtar -hotellin terassilta. Kipeästi kaivatut oluet vain saivat pihin suomalaisen hieman hätkähtämään, pullolle tuli hintaa noin 15 euroa 🙂 Mutta maistuihan se pitkän ja kuuman päivän päätteeksi.

IMG_8997Kuolleen meren rannalla oli muuten myös todella lämmin, nelisenkymmentä astetta. Ja kaikkein oudointa oli se kuuma tuuli illan pimeydessä kun päivälliselle siirryimme. Kuin kuuma fööni olisi puhaltanut päin naamaa.IMG_8990

Seuraavana aamuna oli sitten vihdoin aika kellua. Herättyäni todella aikaisin hipsin rannalle läpi hiljaisen hotellin. Meressä oli jo pari ihmistä kellumassa. Vaikka muutoin oli todella hiljaista. Odottelin hetken matkakumppaneita, koska olimme sopineet kuvausavusta.

steps to dead sea

Kuollut meri ei tuntunut erilaiselta kun sinne veteen asteli. Mutta heti kun jalat päästi irti pohjasta, ne pullahtivat pintaan kuin korkit.
Oli hieman epätodellinen tunne vain kellua vedessä. Koko ajan olin todella varovainen, etten saisi vettä naamalleni, se hieman vaikeutti vedessä liikuskelua. Mutta esim koiraa oli ihan helppo uida pää ja jalat pystyssä 🙂   Sanomalehden kanssa poseerasimme myös, sehän kuuluu asiaan…

kuollut meri
Hotelli oli varustanut jopa pienen paviljongin rannan lähelle, jossa isossa astiassa oli kuulua Kuolleen meren mutaa ja vielä peilejä seinillä, jotta sai itsensä kunnolla mudalla voideltua. Ohje oli, että muta jätetään noin 15 minuutiksi iholle kuivumaan ja sitten huuhdotaan pois taas kastautumalla mereen.

Merivesi, vaikka suolaista suolaisempaa olikin, ei niinkään kirvellyt, kuin vasta vedestä noustessa paikoin, mutta muta sen sijaan kuivuessaan iholla rupesi hieman tuntumaan liiankin suolaiselta.

Iho oli kyllä loppuviikon pehmeän tuntuinen, eli ehkä siitä hyötyä oli.

IMG_8768 20150518_162524

Kuolleelta mereltä jatkoimme Karakin (ristiretkeläislinnoitus) kautta Petraan, ja sieltä edelleen Wadi Rumiin aavikolle sekä sitten Punaisen meren rannalle, Akabaan. Niistä kirjoittelen erikseen vielä.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *